Tänne olen kasannut asiakkaittemme lävistyskokemuksia. Mukavia lukuhetkiä!

Hei Kaikki! Mulla on kolme lävistystä, mutta silti koko "lävistysmuoti" on mulle vielä
kohtalaisen uutta. Ensimmäisenä otin kielelävistyksen, hieman yli kuukausi sitten.
Sitä ennen mulla ei ollut ollut edes koskaan korviksia! (Nyt löytyy kaksin kappalein niitäkin.)
Lävistyksistä juuri kielilävistyksen valitsin sen vuoksi että kieliä on vain yksi ja ei tarvitsisi
sen takia päättää oikean ja vasemman puolen välillä. Etukäteen otin asiasta selvää netistä.

Eräänä kauniina perjantai-iltapäivänä sitten marssin Harnessiin (miksikö juuri sinne?
No, siinä vain kävi niin!) ja vain yksinkertaisesti otin sen ensimmäisen lävistyksen.
Olin koko päivän puhunut tutuille että tänään otan sen, joten jänistämistä oli turhaa harkitakaan.
Matkalla vielä tuntui että en ole oikeasti edes menossa, mutta silti menin. Hieman jännitti,
mutta kun istahdin tuoliin heräsi mielenkiinto operaatiota kohtaan sen verran että ei siinä
enää ehtinyt jännittääkään. Yllätyksenä tuli se että neula laitettiin alakautta.

Samana iltana menin pieniin synttärijuhliin ja kyllä kipeä kieli hyvin dieetillä piti!
Kolme ensimmäistä päivää kieli aristi sen verran että parhaalta ruualta tuntui vauvojen
purkkiruoka. Tutuille tuotti suurta iloa kun ärrät ja ässät tulivat suusta hieman epämääräisinä.
Ja kyllä vieläkin saan ärrää pärisyttämällä korun alapallon kolisemaan alahampaisiin.
Lauluharrastus sen sijaan ei häiriintynyt mitenkään. Toisen lävistyksen aika oli kaksi viikkoa
kielen jälkeen.

Kaverini halusi kulmalävistyksen ja minä sitten samalla rei'itin korvan keskiruston.
Tällä kertaa jono oli melkoinen, mutta "kokeneena" oli mukava rauhoitella kielilävistyksen
jonottajia. Enkä edes kehdannut siinä sitten jännittääkään. Korvan lävistäminen sitä paitsi
tuntui kevyeltä jutulta kieleen verraten. Tosiasiassa kuitenkin korva sattui enemmän kuin kieli
ja tuntui kestävänkin kauemmin.

Minkäänlaista täysin ylitsepääsemätöntä tuskaa tosin ei korvakaan aiheuttanut ottaen
huomioon että tämä on mielestäni kaikkein hienoin lävistykseni!
Suoraan Harnessista juoksin äidin kanssa oopperaan ja kyllä korva sen kesti. Uusin korunlaitto
tapahtui kaksi viikkoa sitten.
Halusin vastapainoksi aiemmalle "korvikselleni" toiseenkin korvaan jotakin ja päädyin traguksen
lävistämiseen. Se ei sattunut yhtä paljon kuin toisen korvan keskiosa ja tapahtui todella nopeasti.
Kun sanottiin että nyt laitetaan koru, niin melkein kysyin että joko se reikä tehtiin, olin kuvitellut
nipistyksen olevan vasta venyttävät pihdit...
Pihdit yleensä lävistyksissä ovatkin olleet ne inhottavimmat.

Melko hyvin ihmiset ovat lävistyksiin suhtautuneet. Tietysti vanhemmanpuoleisilta sukulaisilta
kehujen hakeminen on hieman turhaa...
Tyhmin kysymys mitä on heitetty on varmaankin ollut "saaks noi kastua?" mutta toistaiseksi
ainakaan en ole kyselijöille väsynyt vastaamaan. Tulevaisuuteen kuuluu ehdottomasti uudet
lävistykset, mutta eihän niillä nyt mikään kiire olekun näin nuori vielä...Terhi

----------

hiPäivä: sunnuntai, joulukuu 10, 2000 2:49 Hei. Olen pitänyt lävistyksistä kauan, tai
paremmin sanoen useamman vuoden. Niitä kun ei ole katukuvassa kovin näkynyt
ennen vuosituhannen viimeisiä vuosia. Ensimmäiset ajatukseni niistä olivat
kummastuneita, ihmettelin nimittäin niiden toimivuutta ja helppoutta jokapäiväisessä
elämässä. Jossain vaiheessa sitten, kun asiaa olin ajatellut ja ystävät olivat provosoineet
minua niin marssin erääseen lävistysliikkeeseen josta tulin ulos lappu navan päällä.
Paraneminen kesti kauan poiketen lävistäjän mainitsemasta kuukaudesta tai puolestatoista,
eli noin neljä kuukautta. Vastoin yleisesti kuulemiani varoituksia ei se ole jälkeenpäin
tulehtunut kertaakaan. Vanhempienikin kommentit olivat odottamattoman vaisuja
"Ei kai toi ole oikea?" ja "ota toi pois." olivat äitini lauseet kun tulin kotiin.
Vastasin niihin kiltillä hymyllä.

Seuraava 'projekti' oli kielilävistyksen ottaminen. Se kesti vuoden. Koko ajan olin
kateellinen kaikille joilla sellainen oli ja huokailin itsekseni, sillä pelkäsin että se
todellakin sattuisi niin että kuolen. Eräs puolituttu sitten otti sellaisen ja sanoi ettei
se kovin paljoa sattunut, enemmän hänelle kuulemma sattui napakorun laittaminen.
Ihmettelin, sillä napahan ei sattunut yhtään. Ajattelin asiaa edelleen. Sitten eräs ystäväni
kertoi että oli laittanut nänneihin lävistykset, haukoin henkeäni. Olin kuullut muutamalta
ihmiseltä sen sattuvat aivan hemmetisti. Kysyin, missä hän oli ne laittanut, tässä kaupungissa
sitä ei olisi voinut nimittäin tehdä. Harnessissa, kuului vastaus. Hän kehui paikan joka tavalla
todella hyväksi. Taas meni jonkin aikaa ja mielessäni pyöri kuva lävistetystä kielestä.
Viimeinen pisara oli, kun näin yhden tytön pyörittelevän sellaista hampaidensa välissä.

Ja sitten en löytänyt mistään osoitetta, kunnes lopulta netin kautta ja seuraavana
mahdollisena ajankohtana marssin Harnessin ikkunan eteen katsomaan hintoja ja
seuraavana päivänä rahat mukana sisälle. Jonoa oli ja sen pienenemistä odotellessa
harkitsin koko ajan pois juoksemista. Sitten tuli minun vuoroni ja toivomukseni jälkeen
hetken hiljaisuuden jälkeen esitin retorisen kysymyksen; sattuuko se? Vastaus oli kieltävä
ja hengähdin hieman. Lävistys kesti hyvin vähän aikaa, eikä itseasiassa sattunut juuri lainkaan.
Samana päivänä kieli oli vielä melko lailla normaalin kokoinen, mutta vaikeasti liikuteltava.
Seuraavat päivät se oli turvonnut ja kipeä, mutta syöminen onnistui koko ajan vaikkakin
tavallista hitaammin. Päivä päivältä turvotus laski ja kielen liikuttaminen helpottui kunnes
puolentoistaviikon päästä se oli jo täysin terve. Ainoa koko sen ajan todella häiritsevä tekijä
oli tunne kielen pinnalla olevasta haavasta (mitä se olikin).

Sössötys-lässytys yhdistelmä aiheutti vain lievää kettuilua ja söpöksi haukkumista.
Näin jälkeenpäin, kahden kuukauden aikana, olen saanut vain positiivista palautetta
eikä kielen kanssa ole ollut mitään ongelmia. Lyhyemmän korun kävin vaihtamassa
muutama viikko sitten ja se teki kielen käyttämisen vielä mukavammaksi.
Ehkä (ja toivottavasti) vielä, kun olen itseni psyykannut ajatukseen, niin rohkenen
laitattaa nänneihinkin korut. ;) Johanna

-------------------

Heippa! haluaisin kertoa oman kokemukseni lävistettävästä kielestä..
Kaikki alkoi kolmisen vuotta sitten kun näin eräällä tytöllä kielilävistyksen.
Se oli kaunis, sanoin kuvaamattoman kaunis. Ajattelin että tuollaisen minäkin haluan.
Aloin jo puhua mamillekin korun ottamisesta mutta sieltä tuli taas: "ajattele rauhassa
asiaa. Tämä on kuitenkin taas yksi päähän pistoistasi joka menee ohi". Mami oli väärässä,
kyseessä ei todellakaan ollut mikään päähänpiston vaan hinku siihen kasvoi entisestään
kun vielä huomasin että yhä useammalla ihmisellä niitä oli. Aikaa meni ja keräsin
rohkeutta ja välillä unohdinkin koko asian. Viime syksynä näin yhtä kaveriani, joka
oli ottanut lävistyksen tosin ei kieleen. Tuumasin, "että jos säkin niin kyllä sit mäkin".
Lähdimme yhdessä baariin, jossa illan aiheena oli porno ja lävistykset. Kiersin koko illan
lävistäjän pöytää kuin kissa kuumaa puuroa, katselin kun kymmenet ihmiset ottivat
kielilävistyksiä ja jokaiselta kävin vuoron perää kysymässä, sattuko se. Ketään ei ollut
sattunut, kellään ei edes silmä räpsähtänyt. Olin tiukan paikan edessä, ottaako vai eikö.
Kaverini käski mun ottaa muutama terävä jotta rauhoittuisin. Siihen en suostunut.
Koko ilta meni siihen kun vain mietin asiaa ja loppujen lopuksi pilkku tuli ja lävistäjä
keräsi tavarat ja lähti. Mua otti niiiiiiin paljon päähän kun en ollut uskaltanut.

Muutama kuukausi kului asiaa miettien ja yksi päivä töistä tullessani kotiin ilmoitin
poikaystävälleni, että 27.12 mä meen ottaa sen. Vatsa oli sekaisin koko joulun koska
jännitin aivan sikana tulevaa 'operaatiota'. Repäisin keltaisilta sivuilta sivun, jossa oli
lueteltuna paikkoja. Olin kuullut niin paljon hyvää Harnessista, joten paikan valitseminen
oli helppoa. Vihdoin koitti se päivä. Lähdimme aamusta kaupunkiin poikaystäväni kanssa
ja olimme liikkeen edessä kahdeltatoista. Kävimme juttelemassa ja kyselemässä operaatiosta.
Menimme kaupungille hoitamaan asioitamme ja palasimme takaisin neljältä. Sinne oli
aivan järkyttävä jono ja keski-ikä oli n. 17. Olimme joukossa vanhuksia. Jonotimme 1,5 tuntia
ja jos olisin ollut yksin, olisin jo kääntynyt pois. Monesti vilkuilin alkoon päin, josko olisin
ostanut hiukan rohkaisua.. Vihdoin tuli vuoroni. Ajoin kaikki ihmiset ulos, koska en halunnut
kenenkään olevan paikalla, jos vaikka huutaisin kivusta. Haukoin henkeä ja annoin luvan
käydä käsiksi kieleeni. Silmät pidin visusti kiinni ja se sattui, mutta minkäs enää teet siinä
vaiheessa. Kun lävistäjä sitten sanoi, että tämä on se helpoin vaihe ja tukalat olot on vielä
edessä kielen turvottua, meinasin purskahtaa itkuun. Kieleni ei kuitenkaan turvonnut juuri

lainkaan ja oloni oli loistava. Olin tavallaan ylittänyt itseni.
Nyt lävistys on ollut viikon enkä vaihtaisi sitä enää mihinkään!! (Paitsi tietysti
uuteen koruun.. ;) ). Kauhukseni huomaan, että ajatukset ovat jo toisessa lävistyksessä...
mihinköhän sitä seuraavaksi...Sanna

--------------------

Kulmalävistys kokemus!
Kaikki alko siitä kun mun kaveri otti kulmakorun, joten munki oli pakko saada lävistys.
Mentiinpä Saksaan viime kesänä ja siellä otin ekan lävistykseni, kielikorun. Toimenpide
oli nopee ja kivuton. Pari viikkoo kielikorun ottamisen jälkeen, mua rupes koru
häiritsemään ja kävi haitallisex, joten menin ja otin sen pois, ja kyllä on kaduttanut.

Pari kolme kuukautta sitten otin nenäkorun ja siitä tää koko villitys alko, halusin napaan,
huuleen ja kulmaan. Mutta raha oli muutenkin niukoilla, joten päädyin kulmakoruun.
Frendit raahas mua ympäri stadii ettien Harnessii, ja kyllähän se löytyikin.
Puolisen tuntia jouduttiin oottamaan ulkopuolella, mutta ei se haitannut, Sitten päästiin
liikkeeseen sisälle. Mua ennen otti yx muija kulmaan ja sen ilme ei värähtäny tippaakaan
missään vaiheessa joten ajattelin, että se ei voi sattuu niin paljoa kuin kuvittelin.
Heti kun sen kulma oli valmis kysyin: SATTUIKO SE?? Muija sano että EI! Sitten yx kamuni
otti napaan ja sitten oli mun vuoro. Pu! ristin kamuni käden tunnottomax, ainakin luulisiin
niin.. :( Toimenpide oli tosi nopee, ja sitten se oli valmis. Vähän nipisti mutta ei sen enempää.

Yazka sano mulle : Neiti Jänishousu, nyt tää on valmis! Olin niin onnellinen että olisin
voinu hyppiä seinille. Yazka anto hoito-ohjeet, maxoin, kiitin ja sit lähettiin. Iskä ei oikee
tykänny mutta mutsi sano että tosi makee! Ja niinhä tää onki! Kannattaa kokeilla :)!
Ja ei ees oo kallis!
PS. Kiitti Yazka, en ois varmaa uskaltanu ellet ois ollu niin päättäväine mun puolesta :)
Kyllä tuun toistekki..

-- // LoVeRGiRLiE / lovergirlie@artic.net

--------------------

Aihe: nännilävistys
Entuudestaan minulla oli jo 12 lävistystä korvissa, yksi navassa ja kielessä
(lisäksi olin ottanut jo pois kulma- ja nenäkorun),  kun sain ispiraation
nännilävistykseen.

Halusin jotain erilaista, mitä joka tytöllä ei olisi, sillä kieli-, kulma ja napalävistykset
ovat niin yleisiä nykyään. Olin sinä kesänä helsingissä töissä ja päätinkin ottaa korun
siellä, koska kotipuolen lävistäjät ovat mitä ovat. Kavereille puhuin ja uhosin ottavani
lävistyksen, mutta eivät nuo meinanneet uskoa.

Päätin räväyttää ja yllättää: kun juhannuksena menisin kotiin, kimaltelisi vasemmassa
nännissä teräksenhohtoinen barbelli! Päätös oli tehty.

Niinpä juhannuksen aaton aattona marssin Yazkan luo, sillä tämä tuntui luotettavalta
lävistäjältä. (Olihan hän ollut Amatsoniassakin, ihan telkkarissa *virn*) Harnessiin päästyäni
aloin kuitenkin jännitämään kipua, kuten suurin osa lävistettävistä, mutta Yazkan rauhallisuus
ja ammattitaitoinen olemus sai minut luottamaan häneen ja istumaan tuoliin.
Ovi kiinni, paita pois ja nänni pihteihin; loppu onkin historiaa. Kipua ei tuntunut laikaan ja
pian nännissäni kimalteni haaveilemani koru.
KIITOS YAZKA!
ps. Ja kaiken tämän vuoksi myöhästyin viimeisestä junasta, jossa oli vapaita paikkoja ja
jouduin odottamaan bussia kaksi tuntia, jotta pääsin kotiin.

------------------

Lähettäjä: jari
Olin haaveillut jo kauan lävistyksen ottamista ja suunitellut sitä viime syksyn!!
Sitten tuli syys-loma ja lähdin serkkuni luo etelään!
Päätimme sitten kolme tyyppiä ottaaa lävistyksen ja lähdimme helsinkiin!!

Etsimme ensin Harnessia ainakin tunnin kunnes vihdoin löysimme sen!!
Oli aika kovat jonot joten menimme miettimään asiaa lähimpään pizzeriaan!!
Olin kahden vaiheilla,ottaisinko huuli vai kulma lävistyksen!Päädyin sitten siihen
kulmaan!Ensin kaverini otti napaan,sitten serkkuni otti nenään,kunnes oli minun
vuoro! Toimenpide ei sinänsä ollut paha mutta verta tuli jonkin verran,vaikka ei
kylläkään sattunut lähes ollenkaan! Kun se sitten oli valmis niin olin aivan onnessani
kuten ystävänikin!!

Kulma kyllä sitten tulehtui jälkeen päin,mutta se on nyt jo paremmassa kunnossa!!
Vanhemmilleni en tietenkään kertonut kun vasta jälkeenpäin,mutta ovat he jo tässä
neljän kuukauden aikana oppineet hyväksymään asian!
Ehkä kohta laitan sitten se huuli lävistyksen jota olen myös pitemmän aikaa haaveillut!
-Jari-

---------------------

Heijaa. Tässä mun lävistyskokemuksia teille:)
Ensimmäinen lävistykseni oli huulen sivu. Se oli joku aika radikaali
päähänpisto,että nyt sen otan. Lävistys oli aika kivuton operaatio. Ja parantuminen
sujui ilman kummempia. Turvotusta oli melko vähän (renkaalla), mutta huulen sisäpinta
kasvoi vähän renkaan päälle ja huulet rohtui. Mutta sekin ongelma kaikkosi kahden
viikon sisällä.

Seuraavan lävistyksen otin siitä joskus puolen vuoden päästä. Olin ala-aste ajoista jo
haaveillut kielilävistyksestä, mutten nuoren ikäni takia saanut sitä otettua. Siihen
aikaan oli Prodigy aika kova sana ja Keithin kielilävistyksen ekan kerran nähtyäni olin myyty.
Vasta monia vuosia jälkeenpäin sain sitten vihdoin rautaa minäkin kieleeni.
Lävistäjän tosin olisin voinut paremmin valita. Sekin oli sellanen "nyt minä sen otan"
tilanne. Olin koulussa (tai no raksalla),kun sen päätin ja heti soitin yhteen Porilaiseen
lävistysliikkeeseen ja varasin ajan. Lävistäjä ei mitenkään puhdistanut kieltä ei ennen
eikä jälkeen lävistämistä. Hoito-ohjeistakaan ei mitään maininnut. Löi lappusen (jossa
vähän jotain ympäripyöreitä hoito-ohjeita) käteen ja pyysi rahat. Onneksi paraneminen
sujui hyvin, vaikka olo oli kun ranskanleipä olisi suusssa.

Vinkkinä siis että lävistäjästä kannattaa kaivaa tietoa ennen kuin antaa kehonsa hänen
käsiinsä. Jälkeenpäin olen kuullut kyseisestä lävistäjästä aika villejä juttuja, jotka olisin
voinut kyllä kuulla aikasempaa. Tai ottaa itse selville.

Kolmannen lävistyksen otin toiselle puolelle (ala)huulen sivuun.
Se oli kivuliain lävistystoimenpide mitä näistä viidestä lävistyksestä on ollut.
Mutta ei mitenkään kestämätön kipu. Eikä sekään kipu ollut kun sen silmänräpäyksen ajan
kun neula meni lävitse. Tässäkin tapauksessa paraneminen sujui hyvin, vaikkakin tosi
paksusti. Seuraavaksi otin kaksi tragusta samalla kertaa. Luulisi että rusto joka on vielä
todella lähellä(?) aivo yms juttuja sattuisi ja rutisisi vielä ikävästi korvaankin, olisi
epämiellytävä lävistys,muttei se ollut.

En tuntenut lävistysvaiheessa minkäänlaista kipua. Vasta kun korua alettiin laittamaan,
se tuotti pientä tuskaa. Ymmärrettävästi varmaan vaikeata vetää neulaa pois,kun korva
tulee vastaan. Verta tuli paljon. Lävistäjä epäilikin että olen nauttinut väkijuomia samana
päivänä, koska verta valui ihan rinnuksille asti. Mutta ihan selvinpäin olin liikenteessä.
Veren tulo tyrehtyi kyllä melko pian, mutta alkoi uudestaan yllättäen kaupassa, jonka
vuoksi yksi myyjistä meinasi pyörtyä:)

Traguksien otosta on nyt noin 5kuukautta aikaa,eikä ne vieläkään ole parantunut.
Vähän aika takasin molempiin ilmestyi mätäpaise (?) reijän päälle, mutta ne kuivui pois
kun vedellä pesi suht ahkerasti. Turvotusta on myös ollut, mutta ei mitään pahempaa.
Mutta selvästi nyt ovat paremmat kun missään muussa vaiheessa, vaikka välillä oletin
niiden jo parantuneen. Pientä punotusta enään vain.

Mutta kokonaisuudessa kokemukseni lävistyksistä on todella positiivisia.
Ja kyllä minä sen verran harakka olen että lisää noita ilmestyy naamaan heti kun on
mahdollisuutta siihen. On niin kivoja kun kiiltelevät:)

Ei vain oikein saisi olla noissa maalaushommissa lävistyksiä, "ettei ne jää johonkin kiinni".
Ei tälläkertaa muuta. Mutta hyvät ihmiset älkää antako ihan kenen vaan puoskarin käsiin
itseänne,ettei käy hassusti:) Ja viihtykää lävistyksinenne:)
Henna.

---------------------

Lähettäjä: Marit
Mä oon kahen lävistyksen onnellinen omistaja!! Ensimmäinen lävistykseni oli napakoru,
jonka laittoa jännitin todella paljon. Lävistys sattui hiukan, mutta näin jälkeen päin
ajateltuna se oli sen arvoista.

Kulmakoruni kävin laittamassa noin 2.viikkoa sitten. Sen laittaminen ei sattunut yhtään,
mutta verta siitä tuntui valuvan paljon...
Ongelmia lävistyksistä ei ole ollut ja ne ovat alkaneet parantua hyvin.

Mitään negatiivistä palautetta en ole lävistyksistäni kuullut.
Vielä aion lävistää kieleni, silmien välin, käteni ja nännini.

Harnesissa aion ottaa loputkin lävistykseni koska tiedän, että siellä on ammatitaitoisia
ihmisiä lävistämässä. Harnesista voi ainakin minun mielestäni antaa vain positiivistä palautetta!!
Kiitos Yazka!! -Tupu-

------------------------

Lähettäjä: Arttu

Terve!
Kiinnostus lävistyksiin alkoi alkoi jonkin aikaa sitten ja nyt minulla on jo kuusi lävistystä
kropassa. Minulla oli vuosi sitten kielilävistys, mutta sen otin pois, koska se ei ollut minun
juttuni. Ensiksi otin lävistyksen toiseen nänniin, ja täytynee myöntää, että jännitti kyllä
todella. Kun lävistys oli tehty, niin piti kyllä puhallella vähän aikaa, että sai pään selväksi.
No ei kestänyt kun viikko niin menin takaisin ja otin toiseenkin nänniin korun, lävistys meni
jo nyt rutiinilla=)

Seuraavaksi aloin miettiä genitaalilävistyksiä. Monen käyntikerran ja kysymyksen jälkeen
päätin uhrata tavarani Yazkalle. En tiennyt mitä odottaa ja sattuisiko se enemmän kuin nännit.
Ensimmäinen lävistys sinne oli frenum, johon otin hevosenkengän. Lävistys ei sattunut olenkaan
ja toimenpide oli ohi hetkessä.

Ja aina sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. No niin myöskin tässä tapauksessa. Noin kuukauden
päästä kun olin ottanut frenumin otin seuraavan lävistyksen, joka oli PA.
Kävin kekusteluja Yazkan kanssa toimenpiteestä ja päätin rohkaista itseni ja otin lävistyksen.
Suurimman aikaa lävistyksestä meni kun Yazka etsi sopivaa paikkaa mistä neulan laittaisi läpi.
Suurella ammattitaidolla Yazka löysi sopivan paikan ja pisti neulan läpi putkeen ja lävistys oli siinä.
Lävistys vuosi hieman pari päivää ja oli muuten vähän kipeä, mutta mitäpä ei tekisi hienosta
lävistyksestä.

Ja sitten olin vielä päättänyt ottaa jonkun lävistyksen, mutta en tiennyt vielä minkä. Kävin
kuumottamassa itseäni studiolla ja kyselin Yazkalta mitä ihmeellisimpiä asioita ja Yazka vastaili
kysymyksiini ja silloin tein päätöksen seuraavasta lävistyksestä. Se oli ampallang.
Tämä lävistys, kuten ajattelinkin, niin sattui kyllä jonkin verran. Itse lävistys ei kestänyt hirveän
pitkään, isoilla pihdeillä vaan penis lyttyyn ja neula läpi. Pääsi siinä oikea tarzan-huutokin kun
neula meni läpi. Mutta lävistys on hieno ja kaiken sen arvoinen, ja mikä parasta, niin naiset tykkää...=)
Vielä viimeisenä otin korvan rustoon pienen renkaan.

Virtsaaminen hieman hankaloitui PA:n jälkeen, tarkoittaen, että pikkasen roiskuu.
Mutta kyllä sen kestää, ja ei se nyt niin paljon roisku, että ei voisi pisuaariin pissata,
mutta pyttyyn ei kyllä osu =)

Minkä takia Yazkalle? No siihen on helppo vastata, koska Yazka on paras!! Yazka osaa vastata kaikkiin
kysymyksiin, vaikka ne tuntuisivatkin tyhmiltä. Ja kannattaa kysellä mitä vaan tulee mieleen, niin
säästyy yllätyksiltä. Kaikissa näissä lävistyksissäni olen käyttänyt vain vesipesua ja se riittää aivan
hyvin. Ei kannata alkaa käyttää mitään puhdistusaineita tai muita mömmöjä.
Puhdistus on kaiken a ja o, sillä jos ei pidä lävistyksistä huolta, niin varmasti tulee ongelmia.

Jos on jotain kysymyksiä, niin kysy ihmeessä. arttu21@icqmail.com

-----------------

Lähettäjä: Suvi
Tässä on mun kokemukseni nenälävistyksestä. Vuosien tappelun jälkeen vanhempani
antoivat minun ottaa nenäkorun. Äitini pelkäsi koko ajan että nenäni mätänee tai jotain
muuta vastaavaa. Näin ei kuitenkaan käynyt sillä koru on ollut minulla noin kuukauden
verran ja olen unohtanut sen puhdistamisen(ups) mutta silti en ole saanut mitään tulehdusta
eikä lävistys ollut kipeä kuin korkeintaan paripäivää.

Ensin äitini inhosi nenäkoruani, mutta totesi sitten että kunhan vaihdan siihen nenänapin
niin se on oikestaa aika kivannäköinen.
Ja kaikille niille jotka pohdiskelevat että sattuuko nenäkorun otto voin sanoa että vaikka
itselläni on matala kipukynnys(eli minuun sattuu helposti) lävistyksen otto ei oikeastaan
sattunut. Mitä nyt silmät vuotivat pikkaisen ja nenää tykytti muutama tunti
oton jälkeen. Eli jos päätät ottaa lävistyksen suosittelen Yazkan liikettä sillä hän todella
osaa hommansa ja on muutenkin mukavan rento ihminen. -suvi-

--------------------