Pari tekemääni haastattelua
AULI KAARTINEN -SADOMASOKISMI
" Valta on kyky muuttaa maailmaa, omaa ja muiden elämää ja niiden materiaalisia
puitteita. Valtahierarkia ja valta ovat kultturisidonnaisia. Valta sinänsä ei ole hyvää
eikä pahaa. Väärin on sen käyttö hierarkian ylläpitämiseen, vähäväkisten sortamiseen.
Yksilöiden välisissä suhteissa heijastuu valtahierarkian olemassaolo, heidän toimintansa
seurauksena valtahierarkia voidaan myös purkaa. S/M on yksi purkamismenetelmä."
Vuonna 1990 ilmestyneessä "Sadomasokismi" - kirjassa kuvailtiin näillä sanoilla
yhteiskunnan ja S/M - ilmiön välistä yhteyttä. "Sadomasokismi" pohjautuu Auli Kaartisen
vuonna 1988 tekemään sosiologian graduun.
Auli Kaartinen on 35-vuotias, tällä hetkellä kirjastoammatillista työtä tekevä nainen.
Kun häntä katsoo, on vaikea uskoa että juuri hänen lopputyönsä pohjalta syntyi kirja,
joka käsittelee valtaa, vallankäyttöä ja niinkin tabuna pidettyä aihetta kuin S/M vielä
näinäkin päivinä on. Kaartinen keskustelee gradustaan sekä kirjasta rauhallisin äänenpainoin,
sanojaan harkiten. Kaartinen ei halua julkisuutta eikä kuvaansa lehteen.
että koska olen ollut tän kirjan alkuunpaneva voima, haen kontakteja tai haluaisin kauheasti
tutustua vieläkin näihin ihmisiin. Se on ollut hyvin kiusallista. Mä tein tutkijan työn ja se oli
mun rooli. Piste. Aiheensa Kaartinen kertoo valinneensa juuri siksi, ettei asiasta oltu aikaisemmin tehty
varsinaisia tutkimuksia tai haastatteluita ja ilmiönä S/M luokiteltiin lähinnä sairauden
piikkiin. Kaartisen mukaan hänen lähipiirisssään näihin aikoihin liikkui paljon S/M - lesboja
ja gradussaan hän halusi keskittyä juuri näiden ihmisten ajatuksiin ja kokemuksiin. - Tää oli mulle ihan uusi maailma siihen aikaan ja oli kiinnostavaa haastatella ihmisiä ja
huomata miten paljon syvemmin nämä ihmiset tutkivat oman seksuaalisuutensa ja
kulttuurin välisiä yhteyksiä. Nämä ihmiset viettivät mielestäni huomattavan suuren ajan
ylipäänsä oman seksuaalisuutensa pohdiskeluun verrattuna nk. normaaliin heteroseksuaaliin. Hymyn kare suupielessään Kaartinen siteeraa tuntemattomaksi jäävää filosofia:
- Joku sanoi että anarkististen ja tiedostavien naisten kaari on seuraava:
Ensin niistä tulee marxisteja, sitten feministejä. Siitä seuraava askel on lesbous ja lopulta
sadomasokismi. Lopputyö herättikin ilmestyessään paljon mielenkiintoa yliopiston piireissä. Feministit tapansa
mukaisesti älähtivät ja kustannusyhtiö Gaudeamus otti myöhemmin yhteyttä ilmaisten halunsa
kustantaa aiheesta kirjan. - Siinä vaiheessa mukaan tuli Anna-Kaarina Kippola, jolla oli enemmän journalistista kokemusta
kuin minulla ja kirja saatiin kasaan yhteisvoimin. Alussa mukana työryhmässä oli myös
Ekstaasi-ryhmän lesboja, mutta meidän näkemykset kirjan teosta olivat sen verran eriävät,
että päätettiin tehdä kaksi kirjaa; toinen tällainen enemmän tutkimusmateriaaliin pohjautuva
ja S/M:ää yhteiskunnallisesti valottava ja toinen, enemmän fiktiivinen ja visuaalinen,
nimenomaan lesbojen näkökulmasta asioita kuvaava kirja.
Näin syntyi Ekstaasin "Julmia Naisia", Odessan kustantamana. Tämä kirja onkin näinä päivinä
jo kulttikirjan maineessa yhtä lailla kuin "Sadomasokismi"kin. Kirjat ovat nimittäin harvinaisia
herkkupaloja suomalaisessa tuotannossa. - Ehkä "Sadomasokismi" ei ole muuttanut maailmaa mitenkään radikaalisti, mutta ainakin se
on tarjonnut kiinnostuneille mahdollisuuden kurkistaa siihen alakulttuurin maailmaan, mikä on
ollut pitkään pimennossa ja mistä ihmiset seksin muodossa haaveilee tai on muuten vain
ilmiönä kiinnostuneita. No, kirjan luettuaan sitä risteilee useita kysymyksiä päässä. Yksi niistä nousee ylimmäksi.
Miettivätkö ihmiset todellakin sadomasokistisia haavekuvia eläessään niiden yhteyttä
yhteiskuntaan ja sen irvi-ilmiöihin? - Sitä on tietysti vaikea sanoa. Eiköhän ihmisillä ole etupäässä niissä tilanteissa päällimmäisinä
omat fantasiansa ja niiden toteuttaminen kuin oma suhde valtarakenteeseen, esimerkiksi.
Nämä aspektit tulevat mukaan aina siinä vaiheessa kun tutkija alkaa etsiä syitä ja yhteyksiä
siitä maailmasta jossa elämme, nyky-yhteiskunnassa tai historiassa.
- En minäkään henkilökohtaisesti mitään syitä, ratkaisuja tai parannuskeinoja S/M:ään ole
etsinyt, halusin olla mukana tekemässä hyvin asiallista perusteosta sadomasokismista.
Tilanne on tänä päivänä se, että vaikka sadomasokismi onkin luokiteltu vielä sairaudeksi,
laillisesti S/M:n harjoittajien on Suomessa ihan turvallista harrastaa leikkejään, se suurin
probleema on lähinnä asiallisen tiedon puuttuminen. Siinä mielessä "Sadomasokismi"
puolustaa paikkaansa ja tekee tehtävänsä. Kaartinen, jos kirjoittaisit kirjan uudestaan, muuttaisitko jotain ? - Sinällään mä olen hyvin tyytyväinen tähän nykyiseen, mutta jos tekisin muutoksia, siihen
tulisi ehkä enemmän ajankohtaistietoa, tarkkaa dataa, enemmän heterohaastatteluja ja
pyytäisin ehkä muutamaa lisäkirjoittajaa mukaan lisävärin aikaansaamiseksi.
- Mutta nyt on mun tietääkseni hyvinkin pian tulossa uusi, kattavampi tutkimus, joka
käsittelee asiaa kaikenlaisten ryhmien kautta, ainakin Kinky Clubin ja MSC Finland -ryhmien
kautta on lähetetty tutkimuskaavakkeita ihmisille. Näin ollen tähän saadaan mukaan sekä
hetero- ja homoseksuaaliryhmien kartoitus, ryhminä nämä eroaa toisistaan kuitenkin
hyvinkin paljon. Tyytyväisyyteen mielestäni Kaartisella onkin aihetta. Kirja on niin kysytty ja suosittu, vielä
viisi vuotta ilmestymisensä jälkeen, että sitä on melkeinpä mahdotonta saada käsiinsä.
Jostain syystä edes kirjastot eivät ole ottaneet kirjaa vuokrauslistoilleen, huolimatta siitä
että itse aikoinani "löysin" kirjan Akateemisen kirjakaupan yhteiskuntatieteiden osastolta.
HOMOAVIOLIITTO
Taas on pari kuukautta vierähtänyt ja rakkaassa Suomenmaassa tapahtuu!
Vihdoin tässä maassa aletaan puhua asiaa. Tällä viittaan tietenkin
homoavioliittokeskusteluun, jota mm.Juha Fölr vihdoin ja viimein ryyditti
ulostulollaan. Eikö tässä maassa jo ymmärretä, ettei se mitä kenenkin sänkykammarissa tapahtuu,
ole uskonnolisten ryhmittymien tai oikeusministerin tuomittavissa. Vai voiko muka
rakkautta tänä päivänä maailmassa olla liikaa? Voiko se olla väärin? Käsittääkseni kaikenlaisten ahdasmielisten lausuntojen ja homojen hallintayrityksen takana on ainoastaan näiden henkilöiden kieroon kasvanut käsitys oman seksuaalisuuden
ja maailmankuvan oikeellisuudesta. Ruotsista tai Tanskasta tuskin löytyy yhtäkään
esimerkkiä yhteiskunnallisesta rappiosta, joka olisi alkanut sillä hetkellä, kun homojen
vihdoin sallittiin laillistaa liittonsa. Eihän kysymyksessä ole mikään homojen vallankumous, ainoastaan mahdollisuus saada tasapuolista oikeutta lain edessä, mikä on heteroille tällä hetkellä itsestäänselvyys.
Miten helvetissä homoparien pesänjako kuuluu umpimieliselle, elämänkielteiselle
lestadiolaiselle tai lähetyssaarnaaja-asennossa suorituksensa tekevällä
fundamentalistikristitylle. Miten oikeusministeri voi perustella kielteistä kantaansa
lakialoitteeseen sanomalla: - Emmä nyt tiä, sillai se nyt vaan on... (Sillaiko se hoitelee
muitakin päätöksiään?)
Jokainen olkoon mitä mieltä tahansa asioista, mutta Suomen lainsäädäntöä tuskin tulee
perustaa mielipiteisiin vaan ihmisoikeudellisiin seikkoihin.
Vai pitäisikö heteroiden oikeudet viedä vain sillä perusteella, että suomessa sattuu olemaan
kymmeniä tuhansia homoja, joiden mielestä heteroseksuaalisuus on kauhistus? Itse en ole koskaan ollut mikään fanaatikko homo-oikeusasoissa, mutta nyt alkaa kyllä nousta kysymys eteen: Pitäisikö sittenkin lähteä mukaan politiikkaan? Teemana voisi olla vaikka:
Kaikenlainen seksuaalisuus ja elämäntapa samanarvoiseksi lain edessä!
ikäänsä.
- Ihmiset käyttää ikää kriteerinä toistensa arvioimiseen. Mitä nuorempi on, sen vähemmän
sun kykyihin ja taitoihin uskotaan ja luotetaan. Morganin puheiden perusteella häntä ei voi kohdella välinpitämättömästi tai väheksyen.
Moni ajattelisi, että jos äijä hyppii lavalla naisten mekko päällä, ei kyseessä voi olla kuin
pelle tai perverssi. Morgan ei ole kumpaakaan, ja on vielä paljon enemmän. Morgan syntyi Swasi-maassa ja adoptoitiin suomalaiseen perheeseen, jonka vanhemmat
työskentelivät YK:ssa erilaisten kehitysapuprojektien kanssa. Hän on asunut koko elämänsä
ei-missään-vakituisesti.
- Meidän "tukikohta" oli Mosambikissa 8 vuoden ajan ja siitäkin ajasta suurin osa meni muissa
maissa; Euroopassa, Yhdysvalloissa, Portugalissa. Päiväntasaajasta alaspäin on tullut nähtyä
jotakuinkin kaikki paikat. Morgan ei vastaa mitään niistä stereotypioista, joita suomalaisilla on tummaihoisista:
hän on suorittanut englanninkielisessä koulussa yliopistoa korkeamman tutkinnon ja puhuu
viittä eri kieltä: suomea, ranskaa, englantia, portugalia ja espanjaa. Morganin puhe on sujuvaa
ja huumori pilkahtaa usein pintaan.
- Oikeastaan mulla oli pienestä asti kaksi haaveammattia: ruveta stuertiksi tai näyttelijäksi.
Mä olen tehnyt kansainvälistä kehitysaputyötä, lähinnä hoitanut matkailuun liittyvät tehtävät
ja toiminut "konferenssi-emäntänä". Voitko kuvitella, mä en osaa edes matkustaa normaalisti
lentokoneessa, vaan haluan koko ajan tietää, mitä henkilökunta tekee...Morganin mielestä myös lentoemon työ on viihdyttämistä, samoin kuin drag-showssa
esiintyminen.
- Viihdytät yleisöä ja yrität saada ne hyvälle tuulelle ja rentoutumaan. Kyse on loppujen lopuksi
aivan samasta asiasta - ammattitaidosta. Radio 21 oli se paikka, josta Apres Rasagen Jari Vihinen löysi Morganin v.-90.
- Mulla oli pienimuotoinen esiintyminen siellä ja Jari näki sen ja kysyi, että jos mua kiinnostaisi
drag-tyypin show. Siitä varsinainen "ura" lähti liikkeelle. Mä olin tosin jo ennen sitä osallistunut
karnevaaleihin ja käynyt teatterikoulussa Mosambikissa ja jostain kumman syystä mulle lankes
aina vähän naismaiset roolit. - Tässä vähän aikaa sitten tein FST:lle pari nuorisonäytelmää: Full Housen ja Contactin ja niissäkin
mulla oli vähän sellaset hiippariroolit...- Itse asiassa näytteleminen on todella lähellä mun sydäntä. Koulussa mä tein roolit Kauppamiehen
kuolemassa, Inspectorissa ja Marthan roolin näytelmässä Kuka pelkää Virginia Wolfia? Sen haluaisin
tehdä vielä uudestaan, se oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi mulle paljon.Yhteistyö Apres Rasagen kanssa kariutui taiteellisiin mielipide-eroihin, kuitenkin sulassa sovussa.
- Me tehtiin keikkoja lähinnä Kahdessa Kanassa ja mä taas halusin tehdä kansainvälisempää showta,
enemmän glamouria ja tuntui, että tilausta sellaiselle ryhmälle olisi. Nyt ohjelmistoon kuuluu mm. Tina Turner ja Diana Ross, jotka tuntuvat luonnostaan tipahtavan
tummahipiäiselle Morganille.
- Pakko myöntää, että välillä pännii tehdä näitä samoja rooleja, koska uskottavauus kärsisi jos mä
heittäisin vaikka Katri Helenan roolin, mutta kai se on myös itsestään kiinni, välillä sitä jämähtää
liikaa samoihin juttuihin ja pitää potkasta itseään, että pääsee taas liikkeelle. Morgan tekee myös mallin töitä Linkor-mallitoimistossa ja freelance- keikkoja silloin kun
drag-puolella on hiljaisempaa. - Pari vuotta sitten suomessa oli Jenkeistä La Cage- niminen iso drag-show ryhmä, joka esiintyi
Hesperian yökerhossa. Mä menin katsomaan niitä ja keikan jälkeen menin esittäytymään
takahuoneeseen. Ne piti musta ja muutaman päivän päästä mä tein niiden showssa yhden
numeron. Se oli hauska kokemus ja taisi siitä jäädä vähän kokemustakin takkiin. Les Femmesin, Morganin uuden ryhmän myötä keikkoja alkoi tulla enemmän.
- Meitä on neljä kundia, jotka tekee naisten rooleja ja lisäksi kaksi kundia, jotka hoitaa
taustatansseja ja machojen rooleja. Morgan naureskelee eräille showhon pyrkijöille.
- Jotkut niistä on sellasia riisikeppejä, ettei ne pystyisi mitenkään nostelemaan meitä lavalla
koreografian tahdissa. Joillain on sellanen luulo, että tässä duunissa vedetään vaan mekko
päälle ja sipsutellaan. Morgan käyttää sanojensa mukaan vain vähän aikaa laulujen harjoittelemiseen.
- Jos mä kuulen biisin, johon mä ihastun, mä käyn mielessäni läpi sen mikä siinä on oleellista,
viihdyttäkö se, voiko siihen tehdä hyvän koreografian tai että sopiiko mun karakteeri sen laulajan
tai laulun tyyliin ja sitten vasta alan treenaamaan: kirjotan sanat ylös, opettelen ne ulkoa ja
mietin koreografiaa: mikä liike pitää tehdä missäkin vaiheessa ja lopuksi, jos se on tosi
mahtipontinen biisi, missä vaiheessa mä voin alkaa kyynelehtiä...- Vaikeimmat biisit mitä mä olen tehnyt on ollut Jennifer Holidayn tai Patti La Bellen biisit, näillä
muijilla on tapana sooloilla ihan omiaan ja jos et ole opetellut tarkkaan hengitystekniikkaa ja
taukoja, yleisö kyllä näkee, kuinka ulalla sitä on... Mutta mä tykkään tehdä voimakkaita ja
valovoimaisia naistulkintoja. Kukaan, joka on nähnyt Morganin lavalla, ei voi olla nauttimatta esityksestä, joka on täynnä
visuaalisuutta ja tunnetta. Morgan todella osaa asiansa ja eläytyy rooliinsa tavalla, joka saa
monet suunaukojat näyttämään kaloilta kuivalla maalla. Ja keikkoja riittää: Kalastajatorpalla, Hesperiassa, Lepakossa, Kaapelitehtaalla, Bottalla, Mamassa.
Myös konservatiivisimpien yritysten kekkereillä Les Femmesit ihastuttavat yritysjohtajia. Morganilla on myös loistava lauluääni.
Miksi hän ei laula itse?
- Itse asiassa meillä on toinen show tekeillä, Mi Lady Show, joka on tulevaisuudessa tarkoitus
rakentaa siten, että mulla olisi myös omat lauluosuudet siinä.
- Me ollaan tehty Nisa Sorayan kanssa muutamia keikkoja ja se on osaltaan innostanut myös
laulamiseen. - Mä uskon, että työtä drag-show tähdille tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin ja tää
ilmiö siirtyy mainstreamin mukana normaaliksi elämän ilmiöksi, vaikka toisaalta musta tuntuu,
ettei drag-showt ole koskaan ollut mikään kauhisteltu ilmiö, päinvastoin. Ja monet mainoksetkin
muuttaa asenteita parempaan, ajatellaan esimerkiksi se Leviksen mainos, jossa drag ajaa
partaa...Leviksen mainoksessa! Tulevaisuus?
- Lähitulevaisuudessa aion hakea joko Lontoon tai New Yorkin näyttelijäkouluihin. Mä rakastan
näyttelemistä ja sitähän tämäkin on, mitä mä nyt teen. Ihmiset vaan ei usein tajua, että mekot
ja meikit on vaan yksi rooli muiden joukossa ja kun ne riisutaan, alta paljastuu aivan tavallinen
kaveri. Drag-esiintyminen mielletään usein kokonaisvaltaiseksi elämäntyyliksi ja esiintyjät
nostetaan jalustalle, jonne ne ei välttämättä edes kuulu ja ihannoidaan niitä tajuamatta, että
kaikilla ihmisillä on sama mahdollisuus toteuttaa elämänsä niin kun parhaimmaksi katsoo. - Tiedätkö muuten mitä kysymystä kukaan ei tule koskaan kysymään keikan jälkeen? Asiaa mietittyäni hetkisen Morgan vastaa itse kysymykseensä: - "Oletko sä homo?"